En ole millään tasolla jouluihminen. En pidä joululauluista, en jouluvaloista, koristeista, ruuista, en kinkusta. Ja pakana kun olen, en edes usko joulun sanomaan. Tai siis siihen poikaan seimessä. Minulle joulu on läheisteni kanssa olemista ja rauhoittumista. Vaikka en hengellinen olekaan, en silti pidä joulun kaupallisuudesta. Pikku-pettereille ja -Pirkoille ostetaan leluja monen sadan euron edestä ja viimeistän loppiaisena nämä ah niin tarpeelliset lelut ovat ihan tyhmiä, vanhanaikaisia tai rikki. Noh, ainakin kansantalouden pyörät pysyvät pyörimässä. Kyllä, minussa on aina silloin tällöin ripaus kyynikkoa.

Pidän silti joululahjojen antamisesta, suunnittelusta ja niiden tekemisestä. Pyrin joka vuosi antamaan mahdollisimman monelle jotain itsetehtyä. Toki on ihmisiä, joille en tee mitään itse, koska tiedän, että tekeleet päätyvät vain kaapin perälle viemään tilaa. Langalle on parempaakin käyttöä. Tiedän kuitenkin myös sen, että kyseinen henkilö arvostaa kyllä tekemiäni töitä, niille ei vain ole käyttöä. Kaikkeen ei kuitenkaan aika riitä. Koulukin vie ruhtinaallisesti vapaa-aikaa(ai mitä vapaa-aikaa?), ainakin näin abivuotena.

Isoveljelle olen kutomassa kaulahuivia Nallesta, ihan sellaista perus 2o2n -ribbiä. Ei se muuta suostu pitämään. Veli on yllättävn nirso piittaamattomaksi. Siskon takista, joka on ollut kesken melkein vuoden päivät, puuttuu enää hihat ja huppu ja kasaus, mutta sen ajattelin taas delegoida äipälle. Ajattelin ensi viikon alussa ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ne hihat loppuun. Siskon poikaystävälle ajattelin tehdä pipon, en vain tarkkaan tiedä millaisen. Noh, onhan tässä vielä paljon aikaa ja pipon neulomiseen ei kauaa mene.