...Äiti päkisti pihalle 4890g ja 56 cm tiukkaa tavaraa, eli minut.

Olemme ystäväni kanssa todenneet, että meistä on tullut vanhoja, emme enää ymmärrä nuorison hömpötyksiä. Tuntuu kuin vasta viime viikolla ne olisivat olleet täysin päivän selviä ja ymmärrettävissä olevia... Niin se aika kuluu.

Nostalgia jatkuu, etsiessäni jotain(unohtui kesken etsimisen, eikä siis löytynyt) löysin ensimmäiset ikinä tekemäni villasukat. Luulin niiden jo kadonneen, mutta äitikulta oli laittanut ne talteen. <3 Sukat ovat peltiä, sitä saa, kun tikuttaa seiskaveikkaa 2,5mm puikoilla(no kun ei koulusta löytynyt muuta). Täytyy kyllä sanoa, että pelti on mielestäni paremman näköistä kuin kalaverkko;)

Lämmöllä muistelen sitä, kun saatuani sukat valmiiksi jokainen puikko oli mikä mitenkin mutkalla ja väkkyrällä.

Ihanainen snyynikin muisti minua syntymäpäiväni. Ihana huivi. Paketin nähtyäni odotin jo saavani tietää, kuka salaperäinen snyyni on(luulin tämän olevan viimeinen paketti), mutta ei. Ei minkäänlaista vihjettä. Minun pitää vain kiltisti odottaa sitä viimeistä pakettia.

Häpeäkseni minun täytyy myöntää, etten millään saa mieleeni huivin nimeä. Malli näyttää niin tutulta, mutta en vain saa nimeä mieleeni. Vanhuus ei tule yksin =D

Kiitoksia sny!

Ja hyvää vappua!