Saksasta on kotiuduttu. Matka oli erittäin onnistunut, kulttuurian pienistä eroista huolimatta. Kukaan ei kadonnut, eikä myöskään kenenkään tavarat matkanneet Timbuktuun, vaikka siitä ennen matkaa olimme niin varmoja. ;) Äidin iloksi, en ostanut yhtäkään vaatekappaletta, äidin pieneksi harmiksi, ostin 3 kerää lankaa.

 kolme kerää stepiä, kun halvalla sai. 7,5e/kerä. Yhden näistä keristä oli tarkoitus matkata snyylleni viimeisessä paketissa, mutta enpäs vaan maltakaan luopua.. =D

Tänään saapui toiseksi viimeinen sny-paketti. Minulla ei ole hajuakaan, kuka ihanainen snyni on, mutta enpä sitä ole juurikaan edes yrittänyt selvittää. Ihana pakettini näyttää tältä:

 kämmekkäät, calorimetry, neulakirja ja puikkokirja(kirja taitaa olla paras nimitys tuolle puikkojen säilytysasialle, en ainakaan juuri nyt keksi parempaakaan nimitystä. Jos joku keksii paremman sanan, saa kertoa). Kaikki on itse tehtyä, ja NIIN IHANAA. Kortissaan ihanainen snyni kertoi, että oli ajatellut, että pesäpallokentän laidalla on vielä en verran kylmä, että calorimetry ja kämmekkäät ovat tarpeen. Mistä sny arvasi, että kohta siirrymme salista ulos ja kentällä on viileä ja tuulee AINA? Snylläni täytyy olla telepaattisia kykyjä.

EDIT! Kyllähän minä huomasin ne kahdet bambuiset sukkapuikot siellä puikkopussukassa, mutta en vain innostukseltani muistanut kirjoittaa niistä..

Kiitos kanssa neulomolaisen, joka asuu samalla paikkakunnalla, olen aarteen omistaja:

 Kanssa neulomolainen liittyi Jujuun ja hän tilasi ylimääräisiä kirjoja. Ja minä sain, siis ostin, yhden niistä.

Loppukevennykseksi, niin kymppiuutisissa konsanaan, kuva, joka herätti suurta hilpeyttä Saksassa erään talon piha-aidassa.